Elokuussa 2020 Tervakosken Puuhama oli kesän viimeistä viikonloppua avoinna, kun Kannaksen perhe teki tuttujen kanssa extempore-retken huvipuistoon. Helsingissä asuvat Mari ja Lauri Kannas olivat 1,5 vuotta etsineet aktiivisesti uutta kotia eikä heidän mielessä ollut käynytkään muuta mahdollisuutta kuin Uusimaa.
Kunnes Puuhamaan rajalla silmään osui Janakkalan ulkomainos, Murtaudu kehän ulkopuolelle.
– Kiinnitimme huomiota Tervakosken viehättävään miljööseen ja asunnonetsijän rutiinilla vilkaisin uteliaisuuttani kännykästä, minkälaisia asuntoja täällä olisi kaupan. Löysin heti talon, johon arvasin Marin ihastuvan, Lauri kertoo.
Marraskuussa 2020 perhe muutti juuri tuohon taloon Tervakosken Tammirantaan.
Ensivaikutelman ja muuttopäätöksen väliin mahtui toki ankaraa pohdintaa ja asuntoja katsottiin edelleen muualtakin, mutta käytyään vielä viidesti Tervakoskella vaikutelma kivasta asuinpaikasta vahvistui joka kerta.
– Olihan päätös iso, sillä emme tunteneet täältä ketään, Mari sanoo.
– Lähtiessäni kerran ensimmäisiä kertoja lenkille syksyiseen pimeyteen, mieleeni hiipi, että mitä me oikein ollaan menty tekemään, Lauri nauraa nyt.
– Mutta olemme tulleet jäädäksemme, meillä on vahva halu juurtua Janakkalaan, Tohmajärveltä kotoisin oleva Mari ja Seinäjoella syntynyt Lauri sanovat.
Suurin syy muuttoon olivat perheen lapset, pian 2-vuotias Seela ja 4-vuotias Linda, joille vanhemmat haluavat tarjota turvallisen ja rauhallisen lapsuuden. Saadakseen ikäistänsä leikkiseuraa ja kavereita, Linda aloitti päiväkodissa, mutta nyt tekemistä tarjoaa niin paljon seurakunnan päiväkerho, musiikkileikkikoulu sekä Vanajaveden opiston tanssiharrastus, että molemmat lapset ovat kotona Marin kanssa.
– Päätimme juuri, että palaan töihin vasta Seelan täytettyä 3-vuotta. Lasten kautta on jo rakentunut verkosto, josta löytyy niin leikkiseuraa kuin vertaistukea, täällä on paljon samassa elämänvaiheessa olevia lapsiperheitä, Mari kertoo.
– Enemmän sinulla taitaa jo olla täällä tuttavuuksia, mitä Helsingissä ehti 10 vuoden aikana syntyä, Lauri jatkaa.
– Meidät otettiin naapurustossa tosi kivasti vastaan, joulukortti tuli tuntemattomaltakin, yksi teki lumityöt poissa ollessamme ja toinen auttoi, kun avain oli unohtunut sisään.
Lauri pendelöi töihin Helsinkiin, ellei sitten jää etätöihin.
– Oikeastaan vasta korona opetti etätöihin, vaikka yrittäjänä se olisi ollut mahdollista muutenkin. Työmatka on mukava siirtymäriitti hektisestä työstä kodin rauhaan, mutta toisaalta etätyöpäivinä aikaa ei kulu matkoihin, vaan voin saman tien siirtyä perheen pariin, Lauri pohtii.
Myös Mari opetteli muuton myötä uuden taidon, ajamaan uudelleen autoa. Päätöstä vauhditti Laurin autokauppaan sopima syntymäpäiväyllätys.
– En ollut ajanut liki 15 vuoteen. Autoa täällä kieltämättä tarvitaan, mutta kun se on, niin siirtymiin menee paljon vähemmän aikaa kuin pääkaupunkiseudulla ikinä mihinkään. Tosin esimerkiksi uimaranta on nyt kävelymatkan päässä, kun ennen osa uimareissusta kului pelkästään parkkipaikan etsimiseen.
– Helsinki on edelleen lähellä, sinne pääsee helposti. Mutta joka kerta siellä käydessäni totean olevani onnellinen, että en enää vakituisesta elä jatkuvassa liikenteen kohinassa, Mari sanoo.
Entä se talo, mikä siinä ihastutti ensi vilkaisulla?
– Nuo ikkunat, olen aina pitänyt moniruutuisista ikkunoista. Tämä on varsin uusi talo, mutta ei liian moderni, kuten monet talot nykyään, Mari sanoo.
Tilavan kodikkaan kodin kruunaa monikäyttöinen lasitettu terassi, joka jatkaa taloa pihan puolelle.
– Tällaisesta talosta saisi maksaa pääkaupunkiseudulla melkoisesti, puolta pienemmällä tontilla. Saimme 84 neliön kerrostaloasunnosta enemmän kuin maksoimme yli 200 neliön omakotitalosta reilulla tontilla, Lauri kuvaa.
Kannakset kehottavat muitakin kodinetsijöitä luottamaan fiilikseen, mikä mahdollisesti uudesta asuinpaikasta tulee. Yleensä se kantaa.