Hyvikkälästä löytyy Janakkalan ensimmäinen kyläkummi.
Kyläkummi on kyläläinen, jonka puoleen erityisesti uudet asukkaat voivat kääntyä asiassa kuin asiassa.
– Olen itsekin varsin tuore hyvikkäläläinen, joten minulla on tuoreessa muistissa, minkälaista on tulla täysin uuteen miljööseen, kyläkummiksi ryhtynyt Jaana Kauranen kertoo.
Jaana Kauranen haluaa auttaa muita kotiutumaan Hyvikkälään yhtä helposti kuin hän itse solahti kyläläiseksi.
Idea kyläkummeista virisi Janakkalan Lisää asukkaita kyliin –kumppanuuspöytätyöskentelyn myötä ja toiveena on, että sellaisia saataisiin muihinkin kyliin.
– Aika näyttää minkälaiseksi kyläkummin rooli muodostuu. Minkälaiseksi itse haluan muokata roolia, mitkä ovat kyläyhdistyksen toiveet ja minkälaisia yhteydenotot tulevat olemaan, Jaana pohtii.
– Itse näkisin, että liikutaan sosiaalisen ja arkielämän kysymysten ympärillä, mistä voi tilata polttopuita, myykö joku kanamunia, mitä täällä tapahtuu, miten pääsee kyläyhdistyksen toimintaan mukaan jne.
Pastori-kissa on aina siellä missä tapahtuu.
Aktiivisena ja sosiaalisena ihmisenä Jaana löysi itse helposti tiensä kyläyhteisöön ja – yhdistykseen, mutta tiedostaa, ettei se ole kaikille yhtä helppoa. Hyvä että on numero, mihin on lupa soittaa.
– Meidät otettiin uusina tulijoina todella hyvin vastaan, verkostoituminen alkoi kesän puistojumpasta.
Jaanan ja hänen puolisonsa toi Hyvikkälään vuonna 2020 sieltä löytynyt koti, 1920-luvulla rakennettu Jurvan torppa piharakennuksineen.
– Asuimme Mäntsälässä ja kävimme molemmat töissä pk-seudulla. Niin paljon harmia kuin koronasta onkin ollut, niin on siinä jotain hyvääkin. Etätyöhön siirtyminen mahdollisti pitkäaikaisen haaveemme maallemuutosta, Jaana kertoo.
Jaana on viime vuodet tehnyt yksinomaan etätöitä villasukat (pakkasella useammatkin) jalassa, kodikkaassa torpassa maalaismaisemassa. Puoliso liikkuu yrittäjänä töiden perässä, viherrakennuksen vaatimille koneille ja tarvikkeille löytyy kotoa nyt hyvät tilat.
Kotia kunnostetaan pikkuhiljaa huone kerrallaan, tällä erää sohva ja televisio ovat evakossa makuuhuoneessa, kun olohuonetta riisutaan 70- ja 80-luvun vaatteistaan.
– Kun päivän istuu tietokoneen äärellä, on ihanaa vastapainoa nyppiä nauloja hirsistä pois. Ja jos se ei huvita, aina voi lähteä upeaan ympäröivään luontoon.
Oodi-koiralta ei jää huomaamatta pihaantulijat.
Jaana torppaa vääriä mielikuvia maalla asumisen totaalisesta hiljaisuudesta.
– Täällä voi asua niin rauhakseen ”pöpelikössä” kuin haluaa, mutta seuraa tai palveluja kaivatessa ne ovat käden ulottuvilla. Meillä on esimerkiksi uimahalliin lyhyempi matka kuin Mäntsälässä asuessamme ja puistojumppaan on kävelymatka! Ja ihana Hyvikkälän kauppamuseo kahviloineen, siellä tulee kesäisin käytyä melkein joka viikko.
Kylät ovat nyt nosteessa tarjotessaan väljää ja omalla tavallaan aktiivista asumista. Se näkyy myös Hyvikkälässä, uusia taloja on noussut teiden varsille ja lapsia syntyy ja muuttaa kylään paljon. Lapsiperheet kokoontuvat säännöllisesti leikkitreffeihin ja kunhan korona hellittää lisää, kyläyhdistys pääsee toteuttamaan pitkää idealistaansa.
– Kyläilykulttuuria on ikävä, toivottavasti se herää uudelleen eloon.