Avainsana-arkisto: citymaalainen

Ikänsä citymaalainen

Kun kaksipaikkainen citymaalaisuus nousi ilmiönä pintaan, Elisa Göös totesi heti olleensa citymaalainen koko ikänsä. Toinen jalka Helsingissä ja toinen suvun mailla Janakkalan Rehakassa.

– Silloin kun olin vielä työelämässä, pakenin kesäviikonloppusin ja lomilla Rehakkaan vuosi vuodelta kiivaammaksi käyvää työtahtia, ruuhkia ja lukuisia ihmiskontakteja, 27-vuotisen työuran markkinointi- ja viestintätehtävissä Postissa tehnyt Elisa kertoo.

Nyt, kun elämän painopiste on maalla, välillä on puolestaan kiva paeta hiljaisuutta ( ja ukkosta) Helsinkiin.

Elisa Göös kasvihuoneessaan.

–  En minä niinkään ravintolailtoja ja kahviloita kaipaa, mutta runsasta kulttuuritarjontaa ja ennen kaikkea oopperaa, koronapandemian rauhoittumista kovasti toivova Elisa sanoo.

–  Vaikka tapahtuuhan Hämeessäkin sillä saralla paljon, esimerkiksi Janakkalan barokkifestivaali on aina ollut yksi kesäni kohokohtia.

Kaksi erilaista asuinpaikkaa ja elämäntyyliä on antanut vuosien varrella paljon ja tasapainottanut toinen toistaan. Myös Janakkalasta Elisa löysi nopeasti paikkansa kotiseutu- ja kyläyhdistyksissä sekä harrastajateatterista.

– Yhdistystoiminnassa on täällä tekemistä citymaalaisillekin niin paljon vain kuin on intoa tehdä.

Edelleen Helsingissä kirjoilla olevana Elisa kannattaa ehdottomasti monipaikkaisuutta, sitä että voisi maksaa veroja molempiin asuinkuntiin.

–  Se olisi tasa-arvoista molemmille kunnille, vaikka maksanhan toki nytkin kiinteistöveroa Janakkalaan ja käytän huomattavasti enemmän täkäläisiä kuin helsinkiläisiä palveluja, Ellu sanoo kuin jatkoksi puhelulle, jossa sovittiin paikallisen putkiliikkeen kanssa huoltokeikasta.

Myös unelmansa Elisa toteutti Janakkalaan.

Klemola, Elisan Janakkalan koti, on alun perin hänen isoisälleen Karl Hjalmar Göösille Irjalan kartanon maista lohkaistu rälssitila. Hjalmar rakensi tyhjästä alueelle toimivan maanviljelystä harjoittavan kartanon lukuisine rakennuksineen.

–  Isoisä kuoli 1939 ja päärakennus paloi 1942. Sen jälkeen elämä Klemolassa ei ollut helppoa ja vuosien saatossa paikka alkoi rapistua, Elisa kertoo.


Tällä hurmaavalla hellalla Ellu leikki lapsena naapuruston lasten kanssa.

–  Minua on lapsuudesta asti kantanut ajatus, että joku päivän olen kuin isoisäni ja nostan vielä paikan uuteen kukoistukseen.

Se hetki tuli 2000-luvun alussa, jolloin Elisa kaipasi kokonaisvaltaista muutosta elämäänsä.
2001 Elisa rakennutti uuden päärakennuksen, toki pienemmän kuin palanut  alkuperäinen. 2002 valmistui iso majoitustila Willa Göös ja 2003 vanha viljakuivaamo kunnostettiin kappeliksi.

Uusi talo on vanhan kartanon mallin mukainen, mutta pienempi.

– Oli se aika huima ponnistus yksin tekevälle naiselle, mutta mitään en kadu.

Ellu ei voi kertoa Klemolan tarinaa kertomatta myös Wäinöstä, rakkaasta kissasta, joka nyt jo lepää haudassaan talon pihalla.

–  Olimme vihkimässä taloa käyttöön, kun ovelle tassutteli kissa, joka marssi suorastaan röyhkeän määrätietoisesti sisään. Se jäi yöksi ja tuli jo ensimmäisenä yönä viereeni sänkyyn.

Ensi alkuun kissa tuli ja meni, kunnes siitä tuli peräti 17 vuodeksi Klemolan ”isäntä”.

Vuokrattava Willa Göös syntyi lähestulkoon huulenheitosta tutun kirkkoherran  kanssa.


Tälle pihapöydälle mahtuu isompikin seurue. Taustalla majatalo Willa Göös.

–   Ajattelin ensin, että tilan vanhat rakennukset ja telttamajoitus riittäisi rippileirien pitämiseen Klemolassa.  Mutta eihän se niin mennyt, tarvittiin kunnon majoitusrakennus, joten rakennutin sellaisen.


Vanhaa pihapiiriä, joka on nykyään majoittujien käytössä.

Elisa vuokraa edelleen Willa Göösiä niin juhliin, kokouksiin kuin leireihin sekä hiljaisuuden retriitteihin. Vuokraajat pitävät siitä, että tiloissa saa oleskella ja touhuta omassa rauhassa. Niin sisältä kuin ulkoa löytyy hyvät puitteet isonkin joukon ajanviettoon ja ruokailuun.

Willa Göösin nettisivuille.

WordPress › Virhe

Sivustollasi on ollut kriittinen virhe.

Lue lisää virheiden löytämisestä WordPressissä.