Vain satunnaiset työn äänet rikkovat keväisen leppeän päivän rauhaa Harvialan entisen koulukodin mäellä. Talossa jos toisessakin tehdään remonttia, koska suurin osa niistä on hiljattain vaihtanut omistajaa. Mäki on aloittamassa uutta seesteisempää elämänvaihetta toimittuaan aikanaan vankileirinä, naisvankien työsiirtolana ja pitkään valtion koulukotina.
Valtion kasvatuslaitokset olivat aluksi vankeinhoidon alaisia laitoksia, joihin sijoitettiin alaikäiset rikoksentekijät. Myöhemmin kasvatuslaitokset yhdistettiin kouluhallituksen lastensuojeluosaston alaisuuteen ja 40-luvulla ne nimettiin koulukodeiksi.
Harvialan nuorisosiirtola toimi 1960-luvulla valtion koulukodeista tulevien poikien jälkihuoltolaitoksena ja muuttui myöhemmin sekin koulukodiksi. Koulukoti toimi Harvialassa vuoteen 2014 saakka, jolloin toiminnot muuttivat Hämeenlinnan Miemalaan.
Harvialan koulukoti eli elämäänsä hyvin tiiviinä yhteisönä, jossa monet työntekijöistä viihtyivät koko työuransa ajan. Naapurissa asuva Jukka Kemppi muistelee koulukodin johtajia näin:
– Ensimmäinen johtaja Aarre Saari tunnettiin jämäkkänä ja ankaraa kuria vaalivana miehenä, joka tarvittaessa pisti sääntöjä rikkovat pojat laitoksen putkaan ja tarvittaessa vielä omin käsin antoi pampusta takamuksille.
– Saarta tehtävässä seurannut Markku Konola oli liberaali “vapaan kasvatuksen” kannattaja, joka jätti tiukan kurinpidon muiden työntekijöiden ja ohjaajien kontolle. Konola viritti koulukotiin monipuolista harrastustoimintaa, kuten romurallit vanhoilla autoilla lähialueilla, musiikkibändit, kuntosalit, urheiluhalleille kuljetukset ja retkeilytoiminnan.
– Konolan sairastuttua ja menehdyttyä 1990-luvulla johtoon tuli erityisopettaja Kari Oinonen, joka lopetti “romurallit” ja palautti laitosta ruotuun perustamalla koulukodin tontille erityiskoulun. Erityiskoulu toimikin niin hyvin, että sinne tuli erityistukea tarvitsevia oppilaita myös kauempaa. Parina viimeisenä vuonna oppilaina oli myös teini-ikäisiä tyttöjä ja siinähän olikin ohjaajilla pitelemistä tytöt ja pojat erillään.
Koulukodista kodeiksi
Vuonna 2015 koko koulukodin alueen, teollisuushallin, koulurakennuksen ja asuintalot osti hyvinkääläinen Veli Sintonen – vähän vahingossa.
– Olin kiinteistövälittäjän kanssa katsomassa yhtä teollisuushallia, jota en kelpuuttanut. Välittäjä totesi siihen, että olisi hänellä yksi toinenkin halli ja siinä vieressä pari muutakin taloa, Sintonen kertoo.
Veli Sintonen
– Paikan päällä totesin tämän niin kivaksi paikaksi, että oli pakko tarttua tilaisuuteen.
Nyt alue on lohkottu hulppean kokoisiksi tonteiksi, huonokuntoisia piharakennuksia purettu ja tiejärjestelyjä muutettu niin, että jokaisella talolla oma looginen kulkureitti. Suurin osa taloista on jo myyty eteenpäin, osa vuokrattu, osaa kunnostetaan. Hallissa toimii kuljetusyritys.
Yksi uuden kodin Harvialasta löytäneistä on Harri Kalliokoski, joka asuu yhdessä Pirjo Hynösen kanssa entistä johtajan taloa. Kalliokoski palasi kotikonnuilleen, kilometrin päähän lapsuudenkodistaan.
– Tässä paikassa oli aina jotain mystistä, varsinkin johtajan talossa, joka oli siihen aikaan tiukasti aidattu. Koulukodin asukkaat olivat pikkupojan silmissä aika hurjia sälliä, joita kunnioitettiin ja kai vähän ihannoitiinkin. Eiväthän ne mitään kilttejä poikia olleetkaan, Kalliokoski muistelee.
Aarne Arponeva
Arponevat asuttavat puolestaan yhtä koulurakennuksista, jossa oli mm. toimisto ja puuverstas. Talo, jossa on koti ja lämmin työtila, sopi kuin nenä päähän pariskunnalle, joka oli jo vuoden päivät ehtinyt etsiä uutta kotia.
Sekä Arponevat että Kalliokoski kehuvat aluetta samoin sanoin.-
– Täällä ollaan täysin maaseudun rauhassa ja silti niin Turengin kuin Hämeenlinnan palvelut ovat ihan vieressä. Moottoritie vie nopeasti kauemmaksi.
Värikäs historia tuo asuinalueelle sellaista lisäarvoa, mitä ei voi itse rakentaa eikä rahalla ostaa.
Veli Sintonenkin nähdään vielä usein koulukodin mäellä, joskin oman perheen muuttokuormaan sinne ei tuoda.
– Ihastuin paikkaan niin, että koitin kyllä kotona muuttoa ehdottaa, mutta en saanut hallitukselta hyväksyntää.
Kuvat: Luiza Lehtinen