Teatteridiiva Ida Aalberg syntyi Leppäkoskella

Ida Emilia Aalberg on vuonna 1857 syntynyt näyttelijä ja häntä pidetään yhtenä oman aikansa menestyksekkäimpänä näyttelijänä Suomessa.

Aalberg on syntynyt Leppäkoskella ja hänen synnyinkotinsa sijaitsee Leppäkosken ala-asteen sekä junaradan välissä. Kyseinen ratavartijan talo toimii nykyään Ida Aalberg-museona. Museon piha-alueelle on myös pystytetty kivi Ida Aalbergin muistolle. Museossa pidetään esittelykierroksia, joiden aikana voi tutustua Idan elämänuraan ja rakennuksen historiaan sekä perheen henkilökohtaisiin tavaroihin.

idamuseo2

Ida Aalberg syntyi Leppäkosken kartanon rengin, Antti Ahlbergin sekä hänen vaimonsa Charlotta Lindroosin toiseksi vanhimmaksi lapseksi ja kaiken kaikkiaan perheeseen syntyi 7 lasta. Lapsuusvuosinaan Ida oli luonnonläheinen sekä kiinnostus koulua kohtaan oli suuri. Aivan kuten hänen veljensäkin, hän pääsi opiskelemaan, vaikka vain säätyläisperheiden tytöillä oli mahdollisuus opiskeluun. Ida oli kuitenkin itsepäinen sekä voimakastahtoinen, ja nämä luonteenpiirteet tuottivat tulosta. Ida kävi kaksi vuotta ruotsinkielistä pienten lasten koulua, jonka jälkeen hän siirtyi vuodeksi juuri perustettuun tyttökouluun ja lopuksi hän opiskeli yksityisopetuksessa muutaman vuoden.

Aalberg esiintyi ensimmäisen kerran näyttämöllä 1874 Leppäkoskella Sipilän talossa. Samana vuonna hän aloitti työskentelyn Suomalaisessa Teatterissa pienissä rooleissa ja avustajana vuoteen 1877 asti, kunnes hän herätti kiinnostusta näytelmässä Talon heittiö.

iida2

Läpimurron Suomalaisessa Teatterissa hän teki 1880 Henrik Ibsenin Nukkekodin Norana. 1883 Aalberg erosi Suomalaisesta teatterista ja jatkoi näyttelemistä lähinnä ulkomailla. Aalberg avioitui Lauri Kivekkään kanssa 1887. Avioliiton solmimisen jälkeen hän näytteli jälleen Helsingin teatterissa vuoteen 1889 asti.

Hänen miehensä kuoli vuonna 1893, mutta jo heti seuraavana vuonna hän meni uusiin naimisiin pietarilaisen vapaaherra Alexander von Uexküll-Gyllenbandin kanssa. Pian häiden jälkeen Aalberg lähti ruotsinkieliselle kiertueelle Skandinaviaan. 1890-luvun lopulla hän piti tauon näyttelemisestä sairaudesta johtuen.

Suomessa oli 1900-luvun alussa oli normaalia nostaa yksi taiteilijapersoona lähes yli-inhimilliseen asemaan, tämän aseman oli saanut Jean Sibelius. Monen mielestä Ida Aalbergilla oli samanlainen asema, vaikka hän ei pitänyt itseään kansallisteatterin lahjakkaimpana näyttelijänä. Muiden mielestä oli vain todella harva, ketä pystyi nostamaan edes vähän samalla tasolle kuin Aalberg. Loppuvuonna 1903 Aalberg näytteli Berliinissä, ja sain hyvän vastaanoton, tämän siivittämänä vuonna 1904 hän toteutti laajan kiertueen, Tournée Ida Aalbergin. Kiertue kävi Pohjoismaiden pääkaupungeissa, Riikassa, Pietarissa ja Moskovassa. 1900-luvun alku oli Aalbergille myös vaikeaa aikaa, sillä vuonna 1900 hänen äitinsä kuoli ja vuonna 1904 hänen isä ja veli kuoli. Seuraavana vuonna hänen oppivanhemmat Kaarlo ja Emilie Bergbom kuolivat. Syksyllä 1907 Aalberg teki kiertueen Suomessa, jonka jälkeen hän suuntasi Unkariin. Kiertueella näytelminä oli Ibsenin Rosmersholm ja Hedda Gabler sekä von Numersin Elinan surma ja Herman Sudermannin Koti. Unkarilaiset ottivat riemulla vastaan kiertueen.

iida-aalberg

Keväällä 1911 Aalberg erotettiin Kansallisteatterista “taloudellisista syistä”, mutta oikeasti on annettu ymmärtää, että erotus johtui taiteellisista ristiriidoista. Aalbergin ja Adolf Lindforsin välille syntyi teatterisota, jota käytiin Helsingin ja maaseudun lehdissä. Syksyllä 1913 Aalbergiin otettiin yhteyttä Juhani Ahon toimesta ja hän kertoi Kansallisteatterin ehdottamasta 40-vuotistaiteilijajuhlasta. Alkuun Aalberg ei suostunut, mutta taipui loppujen lopuksi suostumaan. Hän valitsi juhlanäytelmäkseen Sundermannin Kodin.

Ida Aalberg kuoli 17. tammikuuta 1915. Hän kuoli talvella, kun vilustui todella pahasti, mikä ei ollut poikkeuksellista siihen aikaan. Kuollessaan hän asui Pietarissa, ja kuoli siellä. Hänet kuljetettiin Helsinkiin ja matkan varrella oli monia surijoita. Myös Helsingissä ja Pietarissa oli monia surijoita. Hänet siunattiin Helsingin Vanhassa kirkossa ja haudattiin Hietaniemen hautausmaalle.

Kuoleman jälkeen on perustettu Ida Aalberg -säätiö Helsingissä vuonna 1957 ja Ida Aalberg -seura Janakkalassa vuonna 1985. Säätiö jakaa joka toinen vuosi Ida Aalberg -palkinnon, jonka saa aina näyttelijä. Se on Suomen suurin yksittäinen teatterialan palkinto. Sen suuruus oli vuonna 2001 50 000 markkaa, nykyään palkinnon suuruus on 15 000 euroa. Seuran aiheena on Aalbergin lisäksi myös Janakkalalaisen kulttuurityön tukeminen.