Tuija muutti Janakkalaan viime juhannuksena. Hän osti ison tilan peltojen ja metsien keskeltä.
”Jos joku olisi kolme vuotta sitten sanonut, että muutan maalle, en olisi uskonut.” Tuija teki ison pörssiyrityksen johtotasolla töitä ”24/7”, kuten hän itse sanoo. Työpaikka oli keskellä kaupunkia. Mutta kun yritys kävi läpi jälleen yhdet yt-neuvottelut, Tuija huomasi sanovansa esimiehelleen, että häntä ei tarvitse sovittaa uuteen organisaatioon. ”Se ei enää tuntunut merkitykselliseltä.”
Tuijasta tuli vapaa jokapäiväisestä toimistotyöstä kun hän ryhtyi tekemään konsultointia yrittäjänä. Kun Janakkalassa luonnon keskellä asuva tuttava kertoi aikovansa myydä kotinsa, alkoi Tuija miettiä josko ostaja olisikin hän. ”En kertonut kenellekään, haudoin päätöstä ihan yksin.”
Myöhemmin Tuija löysi varastojen kätköistä 15 vuotta aiemmin tekemänsä unelmakartan, lehtileikekollaasin omasta tulevaisuudesta. ”Siinä oli luontoa, omakotitalo ja hevosia. Olin ihan unohtanut tuollaiset unelmat.”
Tuija kertoo olevansa nimenomaan citymaalainen. ”Rakastan lähteä täältä kaupunkiin töihin asiakkaalle. Rakastan käydä näyttelyissä ja pienissä kahviloissa kaupungin kujilla.” Silti hän palaa aina yöksi Janakkalaan. ”Kun tulen pihaan, avaan oven ja päästän koiran ulos, ja istun tuohon rappusille. Sillä hetkellä rentoudun täysin.”
Joskus Tuijan pitää päästä Suomen rajojen ulkopuolelle. Mutta matkustelu kiinnostaa nykyisin aika vähän. ”En halua lähteä täältä minnekään, nautin niin paljon.” Hänen työhuoneensa ikkunasta toisesta kerroksesta näkyy pelto, jossa saattaa olla kerralla 30 peuraa. Ja vuodenaikojen mukaan elävässä luonnossa on loputtomasti seurattavaa ja ihmeteltävää.
Tuija nauttii luonnon ihastelun lisäksi talon ja pihapiirin tuomasta fyysisestä tekemisestä. Hän on opetellut käyttämään erilaisia työkaluja ja remontoinut ison osan talosta omannäköisekseen. Hän viettää paljon aikaa ulkona pihassa puuhaten.
Kaverit ovat edelleen ennen kaikkea kaupungissa. Mutta asioiden hoitaminen janakkalalaisten kanssa tuo hyvää mieltä. ”Ihmiset ovat ystävällisiä, on helppo alkaa jutella. Ja ylipäänsä elämänrytmi täällä on rauhallisempi, ei ole sitä jatkuvaa kiireen tuntua.” Hän on todella tyytyväinen Janakkalan palveluihin. ”Kaikki jokapäiväiset palvelut löytyvät läheltä, omalta kylältä: hyvät ruokakaupat, ihana kukkakauppa, jopa nostalginen leffateatteri ja käsityön ystävälle lankakauppa.”
Kun Tuija kertoi ystävilleen päätöksestään muuttaa maalle, he eivät aluksi ymmärtäneet ollenkaan. Heille ajatus asumisesta kaukana muista ihmisistä oli niin vieras. ”Moni pitää minua erityisen rohkeana kun muutin. Mutta ei maalla asuminen ole sen vaikeampaa, hankalampaa tai kummallisempaa kuin kaupungissakaan. ”
Ystävyyssuhteisiin muutto on vaikuttanut yllättävällä tavalla. Aiemmin, kiireisessä kaupunkielämässä Tuija ehti lopulta nähdä ystäviään aika vähän.
”Tulin illalla kotiin ja olin ihan puhki, tuijotin vain televisiota.”
Nyt ystävät tulevat koko viikonlopuksi. ”Me vain olemme. Teemme ruokaa, juttelemme, saunomme, olemme ulkona. Tämä on suoritusvapaa vyöhyke. Enemmän ystävät käyvät kylässä nyt kuin silloin kuin asuin Helsingissä.”
