Turengista löytyi koti isolla Koolla

Kliseisin sanonta, mitä koteja esittelevistä sisustuslehdistä löytyy lienee: ”Tämä tuntui heti kodilta.”

Mutta juuri sellainen tunne tuli Vantaalla asuneelle Jutta Virkillekin, kun hän astui ensimmäistä kertaa Turengissa myynnissä olevaan, 50-luvulla rakennettuun taloon. Se tuntui heti kodilta.

Nyt, toista vuotta myöhemmin talo ON Jutan sekä hänen poikansa ja miesystävänsä koti. Sama tunne tulee joka kerta, kun astuu ovesta sisään.

Jutta perheineen päätyi Janakkalaan aktiivisen kodinetsinnän kautta ja siinä touhussa siivilöitiin läpi vähän koko eteläinen Suomi.

– Olen kotoisin Imatralta ja aikanaan ammattivaihdoksen myötä olin alkanut pohtia paluuta Itä-Suomeen. Myöhemmin aikoihin totesimme nykyisen miesystäväni kanssa, että haluaisimme oikeastaan asua saman katon alla ja hänhän taas ei halunnut Itä-Suomea harkitakaan, Jutta kertoo.

Molemmille oli kuitenkin selvää, että pääkaupunkiseudun kiireestä haluttiin pois pienemmälle paikkakunnalle.

– Ensiksi harkitsimme Uuttamaata, mutta toinen olisi halunnut Itä-Uudellemaalle ja toinen länteen. Niinpä sitten päätimme keskittyä Hämeeseen Riihimäen ja Hämeenlinnan väliin, sillä mieheni on aikanaan asunut sekä Hämeenlinnassa että Tervakoskella ja molemmilla on sukua Tampereella.

Kesä 2017 kului talon etsinnässä ja vaikka Jutta on kiinteistönvälittäjänä alan ammattilainen, urakka oli huikea: Pari haarukoi 40 myynnissä olevaa taloa läpi. Siinä rumbassa Jutta ajoi ensimmäistä kertaa nykyisenkin kodin ohi.

– Ensimmäisenä ihastuin pihaan, se oli kaikessa vehreydessään ja kukkivine kukkapenkkeineen todella kaunis.

Mutta silloin kohde tuntui saavuttamattomalta ja pariskunta päätyi tekemään tarjouksen vanhasta talosta Tervakoskella. Kaupat olisivat syntyneet, ellei kuntotarkastuksessa olisi selvinnyt aivan liian iso remonttitarve.

– Tämä talo oli jäänyt niin mieleen, että ryhdyimme kuitenkin neuvottelemaan hinnasta myyjien kanssa ja tässä sitä nyt ollaan!

Talosta oli pidetty niin hyvä huolta koko sen elinajan ettei uusien asukkaiden tarvinnut muuta kuin vaihtaa omaan makuun sopivat verhot ikkunoihin.

– He jättivät meille paljon myös vanhoja räsymattoja. Viime kesänä kun niitä pesin, pohdin kuinkahan paljon nekin ovat elämää jo nähneet. Matot ovat jo kovin kuluneita, mutta en raaskisi millään luopua niistä.

Talon etupihalla kasvaa iso tammi, jonka Jutta on kuullut tulleen uuteen talon tupaantuliaislahjaksi Lassilan tilalta, mistä tontti on aikanaan lohkottu. Takapihalla taas on jättimäisen suuri, komea kuusi, jolla täytyy olla jo kunnioitettavasti ikää.

– Se on sellainen maamerkki, että myyjätkin toivoivat ettemme siihen kajoa.

Jutta viihtyy Janakkalassa erinomaisesti.

– Elämänlaatu on parantunut. Pääkaupunkiseudun hektisyys puuttuu täältä kokonaan. Ja kun asuu vanhassa talossa, kesäisin saa herätä sisälle asti kuuluvaan linnunlauluun.
Ja sijaintihan on hyvä, motarin huminaa ei tarvitse kuunnella, mutta silti se menee tuossa vieressä. Kaikki arjen palvelut löytyvät.  Eihän täällä mitään isoja kauppakeskuksia ole, mutta nekin on naapurissa ihan lähellä.

Jutta arvostaa myös sitä, että Janakkala on edelleen itsenäinen kunta, joka kehittää palvelujaan aktiivisesti. Kritiikkiä saa Turengin keskusta, missä monet palvelut ovat piilossa ohikulkijoilta.

Viime syksynä myös Jutan äiti muutti Vantaalta Turenkiin.

– Se lähti oikeastaan vitsistä, että kohta säkin muutat tänne. Äiti ihastui paikan luonnonläheisyyteen ja niinhän siinä kävi että hänen miehensä menehdyttyä äidillekin etsittiin oma vuokra-asunto kerrostalosta. Äiti häärää aktiivisesti jo eläkeläisyhdistyksessä mukana, Jutta nauraa.