Avainsana-arkisto: urkumusiikki

Pyhän Laurin kirkon uruilla on saksalainen äiti

Vuonna 2013 20 vuotta täyttäneet Pyhän Laurin kirkon urut on rakentanut tervakoskelainen Urkurakentamo Martti Porthan. Upeilla puuleikkauksilla koristetun soittimen esikuva löytyy Pohjois-Saksan Stadesta, St Cosmaen kirkosta. Tervakoskelaiset tekivät lukuisia vierailuja kirkon 1600-luvulla rakennettujen urkujen luo ja saivat hämmästyttävän auliisti tutustua niiden rakenteeseen ja sointiin.  Vastavierailulla Janakkalassa 1994 St Cosmaen urkuri Martin Böcker kirjasi urkuparven vieraskirjaan vapaasti kääntäen näin: ”Tunnen tämän soittimen äidin oikein hyvin ja tyttärestäkin tuli erittäin kelvollinen.”

Janakkalan urkuja rakennettiin kaksi vuotta ja ne ovat Suomen ainoat puhtaasti varhaisbarokin ihanteita noudattavat suuret urut. Samaa tyylisuuntaa huomattavasti pienemmässä mittakaavassa edustavat Sibelius-Akatemian sekä Helsingin Tuomiokirkon kryptan urut.  Pyhän Laurin kirkon urut ovat täysin mekaaniset, soittimen vaatima ilma tuotetaan palkeita polkemalla, joskin vaihtoehtona on myös sähköllä toimiva puhallin. Metallipillit, joita on 2800, tulivat soittimeen Hollannista.  Paitsi häkellyttävän monipuolista, laaja-alaista ja kaunista ääntä tuottava soitin, urut ovat käsittämätön rakennustaidon näyte. Viimeistellyt muodot ja koristeelliset yksityiskohdat on veistetty kestämään aikaa mm. erittäin kovasta Wenge-puusta. Vanhimmat edelleen käytössä olevat urut ovat 1300-luvulta.

–    Janakkalan urut ovat harvinaisuus, sillä ne ovat ainoat Pohjoismaissa, joilla voi soittaa myös keskisävelvirityksellä, Martti Porthan kertoo.
Keskisävelviritys vaatii osan pillien vaihtamista ja suuritöistä virittämistä.

DSC_0209

Yleisölle uruista näyttäytyy lähinnä pillistöistä muodostuva majesteettinen julkisivu, mutta kokonaisuudessaan soitin on tilavan kaksion kokoinen laite. Sen rakentaminen vaatii niin monipuolisen puusepän kuin metallin käsittelyn taitoa, arkkitehdin, rakennusmestarin ja mekaanikon vikaa. Porthanin urkurakentamossa tuo osaaminen jakaantuu seitsemälle miehelle. Porthanin urkujen lähtökohta on aina historiallinen.
–    Uruthan on yli 1000 vuotta vanha soitin, mutta niiden evoluutio on pysähtynyt jo 100 vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole syntynyt enää mitään uutta, Porthan sanoo.
Urkujen rakentaminen vaatii huippuunsa viritettyä näkemyksellistä osaamista, mutta niin vaatii niiden soittokin. Fyysisestikin vaativaan, kumpaakin jalka- ja käsiparia tarvitsevaan soittoon kuuluu olennaisena osana myös improvisointi. Se juontaa juurensa ajalta, jolloin urkureiden käytettävissä ei vielä ollut nuottijulkaisuja.

Pyhän Laurin kirkon sivuille
Janakkalan Barokki 2015