Tervetuloa Janakkalan Suurisuolle!

Tällä sivustolla esitellään Janakkalan Suurisuon luontoa ja voit tutustua suolla olevan luontopolun eri kohteisiin. Janakkalan Suurisuo sijaitsee tien 292 pohjoispuolella, noin 13 kilometriä Turengista koilliseen.

Valtakunnallisesti arvokas Suurisuo on Etelä-Hämeen merkittävimpiä soita. Suurisuosta pääosa on keidassuota, jonka keskiosa on koholla reunoihin verrattuna. Suurisuolla on paikoin myös aapasuomaisia piirteitä. Varsinkin keväällä avoin vetinen eteläosa muistuttaa pohjoissuomalaisia aapasoita.

Suurisuon luonto on monipuolista. Suon laiteilla on korpia ja mäntyrämeitä. Keskiosa on avosuota, suotyyppeinä on ravinteikkaita letto- ja saranevoja sekä niukkaravinteisiä lyhytkorsinevoja. Suurisuo on suojeltu alunperin metsäyhtiö UPM:n edeltäjän Rosenlewin hallintoneuvoston päätöksellä 1960-luvun alussa. Tämän  jälkeen se on liitetty Soidensuojelun perusohjelmaan ja sittemmin osaksi Natura -verkkoa. Alueen maanomistaja on UPM, Natura-alueen pinta-ala on 232 hehtaaria. 

Suurisuolla on useita uhanalaisia ja harvinaisia kasvi- ja hyönteislajeja ja sillä on myös huomattavia linnustoarvoja. Lisäksi alue on tärkeä opetus-, tutkimus- ja retkeilykohde. Helsingin Yliopisto on käyttänyt suota opetuksessaan jo 1970-luvulta lähtien.

Linnut ovat parhaiten havaittavissa keväällä ja alkukesällä. Kurki pesii säännöllisesti alueella. Liro on Etelä-Suomessa harvalukuinen suolla pesivä kahlaaja ja sen voi havaita Suurisuollakin. Liron tavoin myös kapustarinnan levinneisyyden painopiste on Pohjois-Suomessa, mutta lajin voi havaita hyvällä onnella myös Suurisuolla. Muita suon pesimälajeja ovat kalalokki, keltavästäräkki, pensastasku ja niittykirvinen.

Kasvilajisto vaihtelee suon eri osissa. Eteläosan vetisimmällä rimpikohdalla kasvavat mm. hoikkavilla, raate, liereäsara ja villapääluikka. Myös punakämmekän voi havaita samalla alueella. Reunoille päin kasvillisuus muuttuu, suon laiteilla kasvavat pullosara, tupasvilla, suokukka ja maariankämmekkä. Mäntyrämeillä karpalo, suomuurain ja suopursu sekä juolukka ovat yleisiä.

Luontopolun tietosisällön lähteenä on vuonna 1984 tehty opasvihko, joka on aikanaan koostettu professori Rauno Ruuhijärven johdolla. Tietoja ovat täydentäneet asiantuntijoina Heikki Tamminen (Janakkalan kunta), Sami Oksa (UPM), sekä Juhani Kairamo ja Ari Lehtinen (Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys. Aineiston on koonnut Rauno Yrjölä (Ympäristötutkimus Yrjölä Oy). 2014.  Voit halutessasi ladata luontopolun rastien tiedot pdf-tiedostona tästä linkistä (PDF).

Kartta-aineisto: Maanmittauslaitos avoimet kartta-aineistot 2014.

Ajo-ohje: Luontopolun aloituspaikkalle pääset kääntymällä tieltä 292 (Lammintie) pohjoiseen Suurisuontielle suon itäpuolella. Jo muutaman sadan metrin jälkeen tie kaartaa vasemmalle ja saavut kääntöpaikalle. 

Jos haluat mennä suoraan lintutornille, niin tornille johtava Leppälammintie kääntyy tieltä 292 pohjoiseen suon länsipuolella. Jatka Leppälammintietä noin 500 metriä, kunnes tie nousee pienelle nyppylälle (Isomäen jatke). Siinä kohtaa on pieni levennys autoille. Tornion on tien itäpuolella muutaman kymmenen metrin päässä.