kansakoulu

Koulumuistoja Saloisten ja Löyttymäen kansakouluista

Koulunkäynti ennen ja nyt

Saloisten kansakoulu

Isäni kävi kansakoulua Saloisilla 1960-luvulla. Koulu alkoi aamulla kahdeksalta ja loppui kahdelta tai kolmelta. Oppitunnit kestivät 45 minuuttia ja välitunnit vartin. Koulun pihalla oli keinu, karuselli (tolppa josta roikkui köysiä) ja pukki, jolla leikittiin kukkotappelua. Oppilaista valittiin järjestäjät, joiden tehtävänä oli mm. soittaa kelloa välitunnin päätteeksi.

Koululla oli erillinen keittolarakennus. Ruokana oli yleensä jonkinlaista puuroa tai velliä. Ruokailun jälkeen oppilaat pesivät ja kuivasivat astiat. Syksyisin käytiin yhdessä poimimassa marjoja.

Kouluaineet olivat samankaltaisia kuin nykyään, mutta erojakin oli: äidinkielen lisäksi oli ainekirjoitusta, ja matematiikkaa sanottiin laskennoksi. Muita aineita olivat mm. uskonto, historia, maantieto ja puukäsityö. Musiikin tunneilla vain laulettiin, koska koululla ei ollut muita soittimia kuin harmoni, jota opettaja soitti. Liikunnassa pelattiin jalkapalloa ja hiihdettiin. Englannin opetus alkoi vasta viimeisillä luokilla. Kerran vuodessa saatettiin oppitunnilla päästä koulun yläkertaan alakoulun opettajan asuntoon katsomaan televisiota.

Vastatessaan opettajan kysymykseen tuli oppilaan nousta seisomaan. Yläkoulun opettaja ei halunnut kuunnella typeriä vastauksia, vaan kehotti puuta heinää puhuvaa nopeasti istumaan.

Opettajille tehtiin välillä kepposia, esimerkiksi taulusieni kasteltiin läpimäräksi. Eräällä opettajalla oli tapana aina hypistellä jotakin tunnin aikana. Kerran oppilaat veivät hänen pöydälleen narunpätkän, ja tunnin jälkeen rynnättiin innoissaan katsomaan, miten narulle kävi.

Kansakoulun jälkeen isäni meni oppikouluun Turenkiin. Oppikouluun päästäkseen piti läpäistä pääsykokeet. Lisäksi vanhempien piti maksaa lukukausimaksu, ja myös kirjat ja ruoka olivat maksullisia. Maitoa varten ostettiin maitolippuja.

Saloisilta lähti linja-auto aamulla kello kuusi Turenkiin. Koska koulu alkoi vasta kahdeksalta, oppilaat kuluttivat aikaa istumalla baarissa, josta sai kahvia. Koulussa oli aineopettajat ja piirtoheitin.

Löyttymäen kansakoulu

loyttymaenkoulu

1970-luvulla kyläkoulut olivat voimissaan ja Löyttymäen ala-aste toimitti hyvin virkaansa isäni ensimmäisenä oppilaitoksena. Koulu vaikutti pitävän hyvin huolta oppilaistaan. Merkittävimmät muistot liittyvätkin hammaslääkäriin ja liikuntaan. Hammaslääkäriin Tervakoskelle mentäessä taksissa soi joka kerta Rauli Badding Somerjoen Fiilaten ja höyläten. Oliko lie tarkoitus pelotella kappaleen nimellä hammaslääkärin poran alle menijöitä.

Ala-asteella järjestettiin hiihtokilpailuja, joissa kohdattiin myös pettymyksiä, karvas maku jäi sen vuoksi, kun isäni lähti viimeisenä ja tuli toisena maaliin. Hän sai silti kolmannen palkinnon. Kilvassa oli joku myös pujottanut hyppyrisukset jalkaansa, eikä selviytynyt ollenkaan maaliin.

Kovaa se taisi olla urheilu tuohon aikaan! Liikuntatunteja monipuolisti keinojää, johon oppilaat pääsivät laittamaan laidat.

Turengin yläasteelle siirryttäessä luokkakoot suurenevat hieman, yhdellä luokalla saattoi yli 40 oppilasta. Opettajien oli vaikeaa pitää kuria yllä ja eräskin Ylikylän entisen yläasteen opettaja joutui poistumaan luokkahuoneesta naama punaisena huomattuaan auktoriteettinsa riittämättömyyden.

Kurin puute saattoi johtaa vakaviinkin tapahtumiin, ainakin jos kysyttäisiin eräältä puukäsityönopettajalta, joka joutui viettämään osan yötä teljettynä tarkkailukopissa. Huhun mukaan tuota miestä ei sen koommin nähty.

Koulussa opetettiin 1970-luvulla ainakin maa- ja metsätaloutta, yleisainetta, joka sisälsi mm. matematiikan, historian, fysiikan, kemian ja maantiedon. Koulussa opetettiin myös metalli- ja puukäsitöitä erikseen. Myös kulttuuria oli sisällytetty opinto-ohjelamaan, joka oppilaille ilmeni reissuna Hämeenlinnan teatteriin katsomaan Rummukaisen veljekset -näytelmä.

Kouluaikana oli yleensä harmaata ja sateista. Vilkkautta ainakin liikenteeseen toi silloisen Turengin sokeritehtaan jurttiralli, jolloin rekkaa ja traktoria kulki peräperää sesonkiaikana. Aikamoista kyytiä oli myös koulumatkat. Linja-autokuskit olivat jokainen oma persoonansa, mutta kaikki heistä ajoi kovaa. Koulukyytien ehdottomaan parhaimmistoon kuului se kerta, kun kuski toi kotipihaan asti sateisena päivänä. Mahtoi iso linja-auto olla aikamoinen ilmestys pienen pirtin pihassa.

Vapaa-ajalla aika kului töissä kotona ja kesäloman ehdoton kohokohta olikin Hämeenlinnan torilla vierailu. Torilla oli kaikenlaista kaupan mm. hevosmyyntiä oli vielä 1960-luvulla ja itse sinne vietiin myytäväksi vasikannahkoja, jotka kuljetettiin tyylikkäästi salkussa.

Nykyään koulunkäynti on hiukan erilaista. Esimerkiksi kurinpito on löyhempää ja vastuuta annetaan enemmän oppilaalle. Modernia teknologiaa käytetään jatkuvasti opiskelun hyväksi ja videoiden katselu on arkipäivää. Lapset viettävät välitunnit älypuhelimien kanssa sen sijaan, että leikkisivät pihalla.