Ainutlaatuinen paketti hevos- ja koiraharrastajille

Saravetiin on mahdoton saapua salaa. Haukkuvat ovikellot pärähtävät ääneen heti, kun auto ajaa pihaan ja ääni sen kuin voimistuu, kun tulija näyttäytyy. Koiria syöksähtää luukuistaan ulkotarhan puolelle tarkistamaan kuka tuli ja vieraat haukutaan tietenkin pystyyn. Hevoset tarhoissaan tyytyvät höristämään korviaan.

Saravet on eläinlääkäri Satu Halosen Vähikkälään, Sauvalan kartanon entisen torpan maille vuosien myötä rakentama monimuotoinen eläinkeskus. Alun perin siitä piti tulla vain koti, ja onhan se sitäkin Sadun perheelle sekä eläimille, mutta myös paljon muuta.

– Etsin 90-luvun alussa maatilaa lehti-ilmoituksella ja tämän myyjä oli yksi kolmesta, joka otti yhteyttä. Minulla oli siihen aikaan ravihevosia, hakukriteerinä oli 100 km Helsingistä ja lähellä kaikkia Etelä-Suomen raviratoja. Janakkalan sijaintihan on ihan loistava, Helsingistä kotoisin oleva Satu kertaa.

Monta peruskorjausta, remonttia ja uudisrakennusta sekä yhtä pysäyttävää tulipaloa myöhemmin hämäläisessä kumpuilevassa maaseutumaisemassa on nyt eläinlääkärin vastaanotto, koirahoitola, kennel, hevostalli tarhoineen ja pihattoineen, ratsastusmaneesi, ajorata sekä majoitustiloja jopa 30 hengelle. Lisää on suunnitteilla, kuten mm. maastoesterata. Palveluista syntyy kokonaisuus, jota monella ei ole tarjota.

–  Kantava ajatus on tarjota niin koira- kuin hevosporukoille puitteet tulla eläinten kanssa harrastamaan tai kouluttautumaan valmentajan kanssa vaikka viikonlopuksi tai kokonaiselle leirille, Satu kertoo.

Tälle vuodelle leirivarauksia on jo 17. Hevosasiakkaat saavat käyttöönsä niin tallin, maneesin kuin majoitustilat.

– Paikan rauhallisuudesta on tullut paljon kiitosta.Täällä mm. maneesi on ihan oikeasti koko ajan vuokraajan käytössä ilman minkäänlaista häiriötä, toisin kuin isoilla talleilla, joissa käy aikamoinen vilske.

Nimikin sen jo kertoo, että koirahoitolaan voi puolestaan tuoda koiran vaikka matkan ajaksi hoitoon. Paikkoja on kahdeksan. Sadulla on myös omaa pienimuotoista kenneltoimintaa nimellä Saturain. Hän kasvattaa suursnautsereita erityisesti harrastuskäyttöön ja harrastaa niillä itsekin aktiivisesti mm. vetohiihtoa, suojelua, jäljestystä ja henkilöetsintää.

–   Suojelukoirakin voi luonnoltaan olla näin lempeä, Satu sanoo isosta rapsutuksia kerjäävästä suursnautseriuroksesta Nikosta, joka pääsee yhteiskuvaan emäntänsä kanssa.

Satu kasvattaa itse myös hevosia. Suomenhevosvarsoja on syntynyt lähes kaksikymmentä, muutama ponivarsa ja viime kesänä syntyi ensimmäinen puoliverinen ratsuvarsa.

– Kasvattaminen on haasteellista. Vaikka olisi rakeenteellisesti hyvä ja hyvän ravin omaava hevonen, mutta sillä ei ole päätä juosta niin ei siitä sitten ravuriksi ole. Muutamia varsoja olen myynyt jo nuorena huutokaupassa mutta aika montaa olen itse opettanut ja sitten myynyt ratsuksi kun ei ole ollut lahjoja ravuriksi.

– Muutamia hyviäkin on joukossa ollut mutta valitettavasti usean kanssa on ollut myös epäonnea. Itselle ovat jääneet ne rakkaat yksilöt, joihinkin hevosiin muodostuu läheisempi tunneside kuin toisiin.

Vuonna 1998 vanhan navetan jatkeeksi rakennettu talli oheistiloineen oli vastavalmistunut, kun se paloi sähkölaitevian sytyttämässä tulipalossa. Palossa meni jokseenkin kaikki, myös sisälle tilannetta paennut koira ja joukko lampaita. Kaiken lisäksi vakuutuksen päivittäminen oli vielä kesken.

Palo jätti parantumattomat arvet mieleen, tulenlieskat palaavat stressaavissa tilanteissa uniin ja pienikin räsähdys säpsäyttää pahemman kerran.

– Kun talli rakennettiin toistamiseen, ajatus majoitustiloista alkoi kypsyä. Tallin vintille rakennettiin toinen kerros, joskin se viimeisteltiin vasta myöhemmin, kun hakkuukypsästä metsästä sai puutavaraa

Saravetin pyörittäminen yhden naisen ja satunnaisten harjoittelijoiden voimin on ollut aikamoinen urakka, mutta helpotusta on nyt saatu kun eläintenhoitajaksi valmistunut vähikkäläläinen Tanja Miettinen on aloittanut yrityksessä osa-aikaisena apuna.

.- Tanja on myös keittiöalan ammattilainen ja tämä taas on mahdollistanut myös ruokapalvelujen tarjoamisen majoittujille.

Monet Janakkalassa tuntevat Sadun myös kunnaneläinlääkärinä. Kun eläinlääkintäpalvelut Janakkalassa tuottava Riihimäen seudun terveyskeskuskuntayhtymä ilmoitti lopettavansa Turengin vastaanoton, Satu päätti jatkaa tiloissa yksityisvastaanottoa.

–  Minun on vaikea hyväksyä keskittämistrendiä aina vain isompiin yksiköihin ja kuntakeskuksiin, arvostan lähipalveluita ja haluan omalta osaltani olla niitä tuottamassa.

Satu jatkaa vastaanottoa yhdessä toisen eläinlääkärin, Heidi Pikkaraisen kanssa. Naisten ajatukset käyvät hyvin yksiin ja lisäksi Heidi asuu vastaanoton lähellä Turengissa. Palvelutasoa on parannettu mm. tarjoamalla myös iltavastaanottoaikoja.

–  Ja toki voin nyt aina ottaa asiakkaita vastaan myös täällä Vähikkälässä, palvelut eivät ole enää niin sidottuja aikaan ja paikkaan.

Vähikkälän Saravet

Eläinlääkäri Saravet