alasin

Miekkaa on taottava, kun rauta on kuuma

Meillä kotona riideltiin viime syksynä siitä, onko teinin järkevää laittaa kaikki kesätyöansionsa miekkaan vai säästää vähän vähäisistä tuloista syksyn menoihin, kuten moponbensaan, junalippuihin, limuihin ja karkkiin. Teini teki rahoillaan päänsä mukaan ja osti seinälleen monen sadan euron miekan.

IMG_0388

Keväisenä lauantai-aamuna Viralassa Seppäjussin pajan pihalta löytyy ymmärrystä – teinin näkemykselle. Miekat kiehtovat aikuistakin miestä. Timo Paloposki ja Max Suominen ovat ensimmäistä päivää seppä Juhani Suolahden vetämällä viikinkimiekan taontakurssilla. Paloposkea on keskiaika kiehtonut aina ja vuosi sitten alkaneen viikinkimiekkailuharrastuksen myötä kiinnostaa, miten itse miekka tehdään.

Suominen puolestaan hakeutui kurssille kädentaitojen innoittamana. Eipä sillä, että niitä mieheltä puuttuisi; taskussa on niin asesepän kuin kultasepän taidot, mutta nyt pitäisi tehdä astetta krouvimpaa jälkeä.

– Tietokoneella saa istua ihan tarpeeksi, välillä on mahtava saada jotain aikaiseksi omin käsin. Sellaista mitä ihmiskunta on osannut iät ja ajat, vaan ei osaa enää, miehet pohtivat.

Kurssia on takana tasan yksi tunti ja vähän molempia huvittaa, että heillä on koko loppupäivä aikaa saada aikaiseksi se, minkä seppä Suolahti näytti muutamissa minuuteissa.

pajalla4

– On se kyllä hienoa katsottavaa, kun mestari tekee.

Mutta seppämestari Suolahti on takonut ennenkin, toisin kun suurin osa kurssilaisista. Sepän hommat tulivat tutuiksi metallialaa opiskelleelle nuorelle Suolahdelle jo kotiseudulla Urjalassa, missä muutama sukulainen piti pajaa.

– Enhän mä ensi alkuun sitä minään ammattina pitänyt, se oli sellaista tarvelähtöistä tekemistä; korjattiin maatalouskoneita ja työkaluja, tehtiin viikatteita ja kengitettiin hevosia, Suolahti kertoo.

Työn luonne muuttui ja siirtyi taidekäsityön puolelle, kun Suolahti laittoi 1991 oman pajan pystyyn Viralaan ja alkoi takoa tilaustöinä aitoja, portteja, takkatarvikkeita ja muita, erityisesti rakentamisessa tarvittavia taontatöitä. Myös korjaustyöt ja restauroinnit työllistävät, samoin kuin uusvanhaa rakennusmateriaalia tuottava Metsänkylän navetan DomusClassica

– En tee mitään varastoon, kun valmiiksi tehdyssä olisi kuitenkin joku kaari eri suuntaan kuin asiakas haluaa.

IMG_0620

Vuosien varrella Suolahti on perehdyttänyt oman työnsä ohella lukuisia nuoria taonnan taitoihin. Parhaillaankin kisällinopissa on Iina Mönkkönen. Suolahdella ei ollut mikään helppo lapsuus eikä hän ollut helppo lapsi. Siksikin häneltä löytyy ymmärrystä nuorille, joita kiinnostaa teoreettisia opintoja enemmän fyysiset sepän hommat.

Mutta takaisin viikinkimiekkakurssille. Seppä on sytyttänyt tulet kolmeen ahjoon ja neuvonut mitä tehdä kun sormi palaa. Teräs hehkuu, vasarat paukkuvat, naama mustuu ja savunkatku tarttuu vaatteisiin. Ensimmäiseksi tehdään miekan väisti, käsisuoja, johon pitäisi saada reikä mahdollisimman keskelle.

IMG_0317

Viime syksynä alkaneet Vanajaveden opiston kurssit syntyivät Suolahden ehdotuksesta.

– Kun täällä on jo viikinkimiekkailuryhmä, niin pitäähän sitä olla myös aseen tekokurssi.

Ensimmäinen taontakurssi täyttyi viidessä minuutissa, joten ainoaksi ajateltu kurssi ei tyydyttänyt miekanteon nälkää lainkaan. Nyt alkanut kurssi on jo neljäs, ja sekin täynnä.

IMG_0382

– Sanon kaikille kurssilaisille, että jokainen tekee omannäköisensä miekan, yhtä ainoaa oikeaa ei olekaan, eikä tähän touhuun saa suhtautua liian ryppyotsaisesti.

– Kun en minä, eikä kai kukaan muukaan, ole nähnyt viikinkiä takomassa miekkaansa, niin eihän siitä ole satavarmuutta mikä just on oikea malli.

Ja mistä sitä tietää, mikä kaivauksista löytyneistä miekoista, on ollut viikinkien omaa tuotantoa ja mikä ryöstöretkien saalista.

IMG_0605

Pärssisen siskokset Salla ja Jonna ovat taontakurssilla yhdessä isänsä Jaakon kanssa. Jaakko oli huomannut kurssin, eikä sisaruksia tarvinnut paljoa houkutella kotiseudulle takomaan. Salla on koulutukseltaan arkeologi, mutta miekat ja teemaan linkittyvä Janakkalan miekkamies kiehtovat kaikkia kolmea.

IMG_0578

– Miekka ei ole mitenkään erityisen tyypillinen hautalöytö, sikälikin Janakkalan miekkamies oli mielenkiintoinen ja kyllähän se Museovirastoa paljon työllistikin kaikkine kansainvälisine yhteydenottoineen, Salla tietää kertoa.

Kuvat: Luiza Lehtinen

www.takoja.pp.fi