Iso-Hiiden kartanolla valmistellaan toppavaatteissa mansikkakesää

Huhtikuun viimeisellä viikolla Suomen kevät näyttää todellisen luonteensa. Lämpöasteita on 2,5 ja taivaalta vihmoo rännänsekaista vettä harmaaseen maisemaan. Iso-Hiiden kartanon ensimmäiset kausityöntekijät kolistelevat pensasmustikan leikkuusta taukotupaan vettävaluvina ja kohmeisin sormin, vaikka yllä on monta kerrosta villaa ja toppaa.

poimijat
Irene Karlstedt (vas.) Roosa Hämäläinen ja Beata Rantanen ja jäiset näpit. Kuva: Luiza Lehtinen

Maanviljelijät ovat tottuneita tai ainakin pakotettuja elämään sään oikkujen kanssa, eikä kylmä kevät edes ole ongelma. Tosin Iso-Hiidessäkin näihin aikoihin kylvetään usein jo hernettä, mutta nyt sitä ei tarvitse edes harkita ennen säiden lämpiämistä.

– Itse asiassa marjakasvit hyötyvät viileästä alkukaudesta, marjasadosta tulee laadukkaampaa kun ne kypsyvät hitaasti, marjanviljelijä Tiina Hiidenkari kertoo.

Marjanviljely alkoi Iso-Hiiden kartanossa 1970-luvulla mansikasta, joka myöhemmin syrjäytti mm. sipulin ja sokerijuurikkaan.

– Juurikasrivien harventaminen työllisti 60-luvulla n. 100 nuorta, mutta viljelymenetelmien muuttuessa harvennus jäi kokonaan pois. Koska vanhempani Erkki ja Kirsti Hiidenkari kokivat työllistämisen kuitenkin tärkeäksi osaksi maanviljelyä, juurikkaan rinnalla aloitettiin mansikan viljely, Hiidenkari kertoo.

janakkalaikkuna

Nykyään pelloilla kasvaa mansikan lisäksi vadelmaa, pensasmustikkaa ja mustaherukkaa sekä hernettä ja maissia. Lajista riippuen 75-90 % sadosta asiakkaat poimivat itse pellosta. Tärkein tuote on mansikka, jonka itsepoiminnassa kartano on Suomen pioneereja. Sille, jolle maissi kasvaa vakuumissa ruokakaupan vihannestiskillä, maissipellossa kahlaaminen ja moninkertaisten suojalehtien alla piilottelevien tähkien napsiminen irti varresta käy elämyksestä.

maniskkaa

Paitsi hyvän makuisia marjoja, Tiina Hiidenkari haluaakin tarjota asiakkailleen kokonaisvaltaisia hyväntuulisia elämyksiä. Marjanpoimijoita palvelee kodikas aittakahvila, käytössä on saniteettitilat ja lapsille tekemistä; kaneja, lampaita, leikkivälineitä ja mainio metsäleikkipaikka. Puron varteen rakennettu mielikuvituksellinen leikkipaikka siltoineen ja pajulabyrintteineen tehtiin yhdessä Lepaan viherrakennusopiskelijoiden kanssa. Itsepoiminta-asiakkaat kyyditetään pelloille traktorivankkurilla ja lähtiessä voi ostaa mukaansa tilan marjoista tehtyä limua tai kuohujuomaa.

leikkipaikka_o
Metsäleikkipaikka kiehtoo lapsia.

Mansikanmakuinen kesäsirkus

Tiina Hiidenkari viljelee Iso-Hiiden kartanoa kolmannessa polvessa.

– Isovanhempani ostivat kartanon 1933, mutta itse kartanon juuret ulottuvat 1300-luvulle.

Tunnetuin kartanon entisistä omistajista lienee maaherra Anders Gustaf Langenskiöld, jonka omistuksessa kartano oli 1831-1853. Iso-Hiiden Kartanon nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1882 vierastaloksi eli kavaljeeriflyygeliksi. Kun kartanon vanha päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1898, kavaljeeriflyygelistä tuli päärakennus.

janakkalapoyta5

Tiina seuraa viljelijänä isoäitinsä agronomi Siiri Niemisen jalanjälkiä, sillä myös hänen aikanaan kartano ja tilukset olivat emännän hoidossa.

– Isoisälläni Väinö E. Niemisellä oli koko ajan monta muutakin tehtävää, hän oli Tervakosken kartanoiden tilanhoitaja, virkamiehenä päivätöissä maatalousministeriössä Helsingissä ja lopulta myös kansanedustajana.

Karja lähti kartanosta 60-luvulla kun tila siirtyi seuraavalle sukupolvelle, Tiinan vanhemmille Kirsti ja Erkki Hiidenkarille.

Tiina Hiidenkarista tuli viljelijä vähän vahingossa vaikkei kuitenkaan agronomia, niin kuin isoisä, isoäiti, äiti ja isä olivat. Sään armoilla elämisen ohella työtä leimaa voimakas kausiluonteisuus. Talvella on aikaa huoltotöihin ja suunnittelulle, kesällä tehdään työtä vuorotta.

mansikkaa_o
Kesäruuhka.

– Sitten kun kesän sirkuksen saa taas käyntiin, niin onhan se mukavaa, erityisesti nuorten ja asiakkaiden kanssa työskentely.

Sesonki kestää huhtikuusta marraskuuhun ja sinä aikana kartano työllistää 60- 70 kausityöntekijää, niin alan opiskelijoita, kesäkonkareita kuin koululaisiakin.

Niin paljon kuin työstään ja tilastaan tykkääkin, välillä on päästävä pois, laskettelemaan ja vaeltamaan muihin maisemiin.

– Kotinurkissa katsoo koko ajan mitä on vielä tekemättä ja mitä voisi tehdä paremmin.

www.iso-hiidenkartano.fi

WordPress › Virhe

Sivustollasi on ollut kriittinen virhe.

Lue lisää virheiden löytämisestä WordPressissä.